Kausianalyysi 2022
Tässä lyhyt katsaus kaudesta 2022 Ykkösessä sekä kokonaisuutena että Piffenin punaisten lasien läpi katsottuna kaikilla mahdollisilla tilastoilla maustettuna.
Nämä eivät ole Piffenin virallisia mielipiteitä, vaan numerot on koottu ja tulkittu sarjassa satunnaisesti valitun joukkueenjohtajan toimesta. Aluksi yleisiä tilastoja sarjasta jonka jälkeen pohdintoja jokaisesta joukkueesta ja lopuksi hieman lisää Piffenistä.
Luvut eivät ole virallisia, enkä halua väittää niiden olevan täysin virheettömiä, mutta ne ovat melko suuntaa antavia. Sitten se, kuinka niitä tulkitaan, on jokaisen oma asia. Lopusta löydämme haastattelun Stefan Strömborgin kanssa menneestä kaudesta.
Lue ja nauti, kausi 2023 on pian täällä.
Anders Karlsson, Joukkueenjohtaja
Kuinka monta maalia joukkueet tekivät?
Tästä näette, että eniten maaleja tehneet joukkueet olivat huippujoukkueet ja vähiten PePo, Piffen ja KPV!
Sarjan parhaat maalintekijät
Mika KTP 15
Adam Larsson EIF 13
Aleksi Ristola JäPS 12
Irfan Sadik PePo 10
Simo Roiha TPS 10
Severi Kähkönen Jaro 10
Oskari Sallinen EIF 10
Topi Keskinen MP 10
Olli Jakonen TPS 9
Aleksi Tarvonen KTP 9
Pargas IF
Gezim Voca 7
Matias Lahti 3
Yoonis Muse 3
Benjamin Heikkinen 3
Emre Vezir 2
Kajus Svanberg 2
John Adolfsson 2
Ketkä pelaajat olivat tehokkaimpia peliajan suhteen?
Tässä on sarjan 10 parasta pelaajaa laskettuna sen perusteella, kuinka monta maalia he tekivät keskimäärin 90 peliminuutin aikana. Tähän vaaditaan vähintään 2 maalia. Alhaji Gero liittyi FF Jaroon elokuun puolivälissä ja teki maalin kuudessa peräkkäisessä pelissä antaen hänelle keskimäärin 1,68 maalia / 90 min.
Mika ja Adam Larsson tekivät sarjassa eniten maaleja, mutta olivat myös paljon poissa (Mika loukkaantuneena ja Larssonin siirto Ilvekseen) ja se näkyy kaaviossa. Kolmanneksi eniten osumia saanut Aleksi Ristola pelasi myös edellä mainittuja enemmän, mikä takia hänen keskiarvo on ”vain” 0,50.
Piffenistä paras oli Emre Vezir (0,35), jota seurasivat Kajus Svanberg (0,34), Gezim Voca (0,32) ja Benjamin Heikkinen (0,22). Paulus Kopperoinen teki viime pelissä maalin, joka nosti hänen pisteensä 0,61:een yhdellä tehdyllä maalilla.
Millainen maaliero eri joukkueissa oli?
Tilastot puhuvat puolestaan, ensi vuonna Kakkoseen putovien joukkueiden maalierot olivat -32 (Pargas IF) -16 (PK-35) ja -22 (PePo). Kärkikamppailussa olevilla joukkueilla oli myös selvästi parhaat maalierot. JäPS kärsi kammottavan tappion Gnistania vastaan toukokuussa luvuin 10-1. Myös häviöt 4-0 Tammisaarelaisia vastaan ja 6-0 Kotkaa vastaan syyskuussa tarkoitti sitä, että kolmen pelin maaliero oli -19. Jotain, mikä näkyy vahvasti heidän lopullisessa maalierossa.
Kuinka monta pelaajaa eri joukkueet käyttivät 27 ottelussa.
Joukkueilla ei pitäisi olla liian vähän pelaajia, mutta liian monien käyttäminen ei myöskään ole aina hyvä asia. Keskimäärin joukkueet käyttivät kauden aikana 27,6 pelaajaa. Mikä pistää silmään on se, että SJK käytti lähes 40 pelaajaa. Sarjan kaksi parasta joukkuetta, TPS ja KTP, käyttivät vähiten pelaajaa, 21 ja 24. Olemme tässä vertailussa keskikastissa.
Kuinka suuren osan peleistä aloituskokoonpano pelasi?
Jos vaihtoja ei tehtäisi, minuutit olisivat 26 730 (27 ottelussa). Tällä datalla voisi luultavasti tulkita joukkojen leveyden. Piffen ja PePo ovat tehneet vaihdot paljon myöhemmin kuin muut joukkueet. Erottuva joukkue on JäPS, joka teki vaihtonsa huomattavasti aikaisemmin kuin muut joukkueet.
Tämä voi johtua heidän taktiikasta, joka vaatii pelaajilta paljon fyysisyyttä, joten he olivat myös valmiita tekemään aikaisia vaihtoja jotta tempo pysyi ylhäällä. Tämä saattaa myös olla osa TPS:n pienelle heikkoudelle. Aloituskokoonpano pelasi paljon ja kun joukkue käytti vähiten pelaajia koko sarjassa niin se ei antanut mahdollisuutta pelaamaan kovemmalla tempolla kuin vastustajat.
Joukkueiden ikä
Tarkastellaan joukkueiden keski-ikää, ja nyt kyseessä ei ole ryhmän keski-ikä, vaan painotettu keski-ikä, eli peliminuuttien perusteella laskettu keski-ikä. SJK on selvästi nuorin (20,4), kun taas kokeneimmat ovat TPS ja PK-35, joiden painotetut keskiarvot ovat molemmat 27,1. Piffenin on 22,9, jota valmentaja Stefan Strömborg edusti pitkään kauden aikana. Joissakin kauden otteluissa keskimääräinen luku oli vajaat 21 vuotta, joista vanhin pelaaja oli 97-vuotias Ville Pirhonen, kuten ottelussa Gnistania vastaan. Joukkueessa oli myös useita 03-syntyisiä pelaajia, joissa Kajus Svanberg kantoi ehkä eniten vastuuta ikäryhmästään. 05-syntyinen Aaron Westerlund pääsi tekemään debyyttinsä JäPSiä vastaan heinäkuussa. Kaksi viimeisintä sopimuspelaajaamme Vincent Ducander (s. 2006) ja Oliver Blomqvist (s. 2007) pääsivät myös mukaan joukkueen kanssa, kun he istuivat vaihtopenkillä vieraissa Gnistania vastaan syyskuussa.
Kuinka monta pelaajaa pelasi kaikissa otteluissa?
Tämä ei ehkä kerro paljon, mutta ainakin se kertoo pelaajista, jotka pysyvät terveinä ja jotka eivät saa paljon varoituksia / ottelukieltoja. Seuraavat pelaajat pelasivat kaikki ottelut, suluissa oleva numero näyttää kuinka monta he olivat avauksessa.
Yoonis Muse PIF (27), Lassi Nurmos KTP (27), Roope Huhtala PePo (27), C Chantzopoulos KPV (27), Nuutti Laaksonen MP (25), Jim Myrevik Jaro (21), Daniel Rantanen TPS (20) , Yoshiaki Kikuchi Gnistan (20)
Piffenissä lähimpänä tätä oli Frans Grönlund 26 ottelulla ja Daniel Enqvist 23 ottelulla.
Roope Huhtala PePo 2430
Charlampos Chantzopoulos KPV 2430
Lassi Nurmos KTP 2350
Yoonis Muse PIF 2344
Fabian de Abreu Gnistan 2332
Harri Heiermann KPV 2323
Frans Grönlund PIF 2295
Yassin Daousssi EIF 2205
Väinö Vehkonen MP 2194
Nuutti Laaksonen MP 2185
Piffenissä eniten minuutteja Yooniksen ja Fransin jälkeen:
Daniel Enqvist PIF 2065
Kasperi Nevä 1988
Olli Hakanpää 1980
Kuinka rumasti joukkueet pelasivat?
Joukkueet saivat kauden aikana keskimäärin 52 keltaista ja 2 punaista korttia. Korttien syyt ovat aina erilaisia ja kiinnostaisi kuinka monta näistä ovat niin sanotusti ”taktisia”, ”normaaleja” tai ”turhia protesteja”. Minusta tuntuu, että olimme hieman liian ystävällisiä ja otimme liian monta viimeisestä kategoriasta.
Voisi kuvitella, että huonoimmat joukkueet saivat eniten varoituksia, ja tämä on ehkä totta PK-35:n kohdalla, mutta sekä me että PePo olemme olleet melko kilttejä. KTP käytti tätä ehkä parhaiten edukseensa. Omien kokemuksien perusteella vastustajista, ei ehkä ole ollenkaan yllättävää, että JäPS loistaa näissä tilastoissa.
Meidän keltaiset ottivat
8 Gezim Voca
4 Kasper Nevä
3 Matias Lahti
2 Frans G, Daniel E, Yoonis M, Benjamin H, Roope K, John A, Samir A, Niklas R
Punaisen kortin Tomas Hradecky otti sateisena iltana Kimpisellä.
Yleisö
Mielenkiintoista oli ensinnäkin nähdä kuinka paljon katsojaluku kehittyisi Kakkosesta Ykköseen. Meillä on ilo ilmoittaa, että keskiarvomme nousi huikealla 55,4 prosentilla 256:sta henkilöstä (2021) 398:aan henkilöön (2022). Voimme joka tapauksessa pitää tämän ensi kaudella, ellei jopa kasvattaa tätä lukua seuraavalle kaudelle?
Kolmen parhaan joukkueen yleisökeskiarvo on omaa luokkaansa. Suurella osalla joukkueista kiinnostus jatkosarjaa kohtaan putosi runkosarjaan verrattuna, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Muutama poiminta viittaa siihen, että esimerkiksi sarjan neljäntenä olevalla EIF:llä ei ole Veikkausliigaan tarvittavaa pohjaa sillä yleisökeskiarvo oli ainoastaan sarjan 9. korkein runkosarjassa. Keskiarvomme putosi jatkosarjassa puoleen, mutta sitten täytyy muistaa, että TPS-ottelu nostaa keskiarvoa. Siksi mediaani on ehkä paras mitta. Keskiarvomme runkosarjassa oli 434 (mediaani 334) ja yhteensä 398 katsojaa verrattuna edellisen kauden keskiarvoon 256 (mediaani 231).
Toinen tapa katsoa osallistujalukua on nähdä, kuinka vierasjoukkue houkutteli kotiyleisön. Eli kuinka paljon yleisöä oli joukkueiden vierasotteluissa. Tästä näemme että Piffenin vierasotteluissa oli keskimäärin hieman yli 800 katsojaa. Tässä näkyy myös ero keskiarvon ja mediaanin tehossa, sillä KPV:n vierasottelu osui samaan aikaan TPS:n vuosipäiväottelun kanssa.
Lopuksi käymme läpi joukkueet henkilökohtaisten pohdiskelujen avulla:
1. KTP
17 voittoa, 4 tasapeliä, 6 häviötä
Sarjan voitto ja siten liigapaikka meni näkemäni perusteella oikeaan paikkaan, vaikka osa sympatioistani kohdistuukin Turun mustavalkoiseen leiriin. KTP osoitti vakaata tasoa, kun se lopulta löydettiin. Vain neljässä ottelussa he päästivät enemmän kuin yhden maalin. Koska he tekivät maaleja myös laajalla rintamalla, sarjavoitto ei ole yllätys. Kun lisätään vielä että joukkueessa on kuusi pelaajaa, jotka tekivät vähintään 5 maalia voidaan todeta ettei olla yhden miehen varjossa. Toinen puoliaika oli KTP:n vahvuus.
2. TPS
15 voittoa, 7 tasapeliä, 5 häviötä
TPS sijoittui sarjassa toiseksi, vaikka he itse odottivat sarjavoittoa, ja se on iso kompastuskivi sinänsä. Valmentajan selkään on laitettu monia tikaria, mutta näkemäni perusteella pelaajat voivat luultavasti katsoa itseään peilistä pitkään. Monissa peleissä pelaajat ovat näyttäneet hieman liian itsevarmoilta ja jopa laiskoilta. Varsinkin meitä ”helppoja” joukkueita vastaan, PePo ja JäPS, jotka olivat valmiita
taistelemaan ja juoksemaan. Näiden perusteella TPS menetti aivan liian monta pistettä. Selkein mieleen jää tietysti uskomattoman siisti ottelu Kupittaalta. Energian puute voidaan ehkä osittain syyttää joukkueen riittämättömästä joukkueen kierrättämisestä. Sen voin antaa että joukkueen avaus kyllä vaihtui, mutta pelaajien määrä ei sillä he käyttivät vähiten pelaajia kaikista. Joukkueessa saattaa tapahtua paljon talven aikana, sillä ottelut jatkuvat samalla tasolla myös ensi vuonna. KTP osasi hallita ja dominoida toista puoliaikaa, TPS ei.
3. FF Jaro
15 voittoa, 5 tasapeliä, 7 häviötä
Jaro pääsi melkein loppukaudesta kuromaan kärkikaksikkoa. Omasta mielestäni Jaro oli kolmen parhaan joukkue, jonka kanssa meillä oli eniten vaikeuksia. Jarolla on oma tyylinsä, joka on kovimmasta päästä, mikä minun silmissäni liittyy paikallisten itsepäisyyteen hyvässä ja pahassa. Tilastot tukevat tätä siten, että heillä oli kuusi pelaajaa pelikiellossa kauden aikana. Monet pelaajat ovat nuoria, joten joukkueen tulevaisuus on valoisa.
4. Ekenäs IF
10 voittoa, 8 tasapeliä, 9 häviötä
Tammisaarelaiset sijoittuivat neljänneksi, suhteellisen kaukana kärjestä. Katsotpa sitä miten tahansa, EIF ei koskaan ollut lähellä liigapaikkaa (johon pyrittiin). Ylemmän jatkosarjan paikkaan pitäisi jopa olla tyytyväinen. Se, mikä sen päätti, on kirjoitettu Adam Larssonin nimiin. Kuri ei myöskään ole ollut paras mahdollinen, sillä yhteensä 10 pelaajaa on ollut pelikiellossa, eikä siihen ole laskettu sekoilu Pietarsaaressa. Tasaisia otteluita pelattiin, mutta ne ovat onnistuneet paremmin kuin vastustajat viimeisellä neljänneksellä.
5. KPV
9 voittoa, 9 tasapeliä, 9 häviötä
KPV on ensimmäinen joukkue, jonka kanssa olimme molemmissa peleissä mukana. KPV oli ehkä se joukkue joka pelasi sillä tavalla kun voi olettaa divarijoukkueen pelaavan. Vakaa ja hyvä keskijoukkue sarjassa. KPV sijoittui viidenneksi negatiivisella maalierolla, ja molempien puoliskojen viimeiset neljännekset olivat kohtalokkaimmat. Loppuiko kunto?
6. JäPS
10 voittoa, 4 tasapeliä, 13 häviötä
JäPS oli uusien tulokkaiden joukkue, joka onnistui parhaiten, mutta se että he pääsivät sarjan yläpäähän yllätti kaikki. He onnistuivat yllättämään kaikki joukkueet suoraviivaisella kovalla pelillään. Kuten Wimbledon Englannissa 80- ja 90-luvuilla, JäPS onnistui saamaan paljon jalkapalloystäviä tai vihollisia. Suomen Ykkösessä joukkueet toimivat usein ponnahduslautana pelaajille matkalla ylöspäin. Valitettavasti en usko, että näin on tämän pelityylin kohdalla. Kuinka moni Wimbledonin pelaajista nousi? Järvenpäässä vaihdettaan valmentajaa ensi kaudeksi joten katsotaan mitä se tarkoittaa, pelaako siellä pelaavampi joukkue, jolla menee huonommin vuonna 2023? Ensimmäisen puoliajan loppu näyttää olleen ongelmallinen, mikä saattaa tuntua hieman oudolta. Heillä oli myös tilastollinen erikoisuus, että viisi pelaajaa sai pelikiellon vähintään kahdeksi peliksi.?
7. Gnistan
11 voittoa, 7 tasapeliä, 9 häviötä
Gnistanin kausi oli jaettu, he aloittivat hyvin ja näyttivät olevan matkalla jatkopelien yläpäähän, mutta sitten tuli heinäkuu ja käteispalkintokausi ja heidän kaksi parasta (?) pelaajaa katosivat eri suuntiin. Sen jälkeen voittoja ei ollut paljon, mutta toisaalta putoaminenkaan ei ollut lähelläkään. Joten saiko Gnistan mitä halusi? Miksi niin monta maalia toisella neljänneksellä?
8. MP
10 voittoa, 6 tasapeliä, 11 häviötä
MP aloitti myös kohtuullisen hyvin, mutta heinäkuu oli sysimusta. Pitkään näytti siltä, että he olivat putoamassa sarjasta, mutta jotenkin he löysivät tiensä takaisin. MP:llä on myös nuori ja kehittyvä joukkue, joten katsotaan kuinka pitkälle he pääsevät ensi kaudella.
He ovat onnistuneet toimittamaan melko tasaisia jaksoja, mutta viimeisellä neljänneksellä monia maaleja molempiin suuntiin.
9. SJK Akatemia
9 voittoa, 8 tasapeliä, 10 häviötä
SJK oli tyypillinen akatemiajoukkue, jossa pelaajat vaihtuivat useammin kuin mies vaihtaa alusvaatteitaan. Jos käyttää 39 pelaajaa se on vähän kuin pelaisi sunnuntaikenoa siitä, kuka vastaan tulee. Pahimmassa tapauksessa yksi joukkue kohtaa puolet liigajoukkueesta ja toinen joukkue saa vastustajan ilman liigapelaajia. Meille Seinäjoen vierasottelu oli juuri sellainen huono arpa. Joka tapauksessa en usko, että akatemiajoukkueiden pitäisi saada pelata tällä tasolla, mutta nyt myös sarjan nuorin joukkue pelaa tällä tasolla myös ensi vuonna, mutta se ei ole meidän ongelmamme…
10. PK-35
8 voittoa, 7 tasapeliä, 12 häviötä
PK-35 on ehkä se joukkue, joka teki minuun pienimmän vaikutuksen sekä pelin laadun että pelaajien suhteen. Se oli sarjan vanhin joukkue ja se näkyi luultavasti myös kentällä. Sarja päättyi putoamiseen, ja saamme nähdä jos tapaamme heidät jälleen ensi vuonna. Heiltä puuttui ehkä eniten todellinen maalikuningas. Yleisesti sanottuna PK on pysynyt vauhdissa mukana ensimmäisen puoliajan, mutta loppua kohti ongelmat tuli, kunto?
11. PePo
7 voittoa, 6 tasapeliä, 14 häviötä
PePo pelasi tällä tasolla ensimmäistä kertaa, ja sen toivottiin selviävän, mutta se osoittautui liian vaikeaksi tehtäväksi. Se mikä meidät erottaa sekä PK-35:stä että PePosta, on se, että nämä kaksi joukkuetta ovat pystyneet saamaan pisteitä tasaisista peleistä. Hyökkäyksissä PePo oli liian riippuvainen Irfan Sadikin maaleista. Samalla voisi kysyä, mitä he söivät tauolla, koska heti sen jälkeen he eivät ollut mukana ottelussa.
12. Pargas IF
5 voittoa, 1 tasapeli, 21 häviötä
Taulukosta näemme, milloin otteluissa teimme ja päästimme maaleja. Ensimmäinen puoliaika näyttää hyvältä, mutta toinen puoliaika ei ole hyvä. Silloin päästimme helpot maalit. Vaikka voisi ajatella että juoksimme enemmän kuin vastustajat, ehkä olimme liian väsyneitä joka sitten johtivat helppoihin maaleihin. Tässä valmentajilla voi olla jotain pohdittavaa.
Keskimäärin hävisimme noin 1-2 maalilla / peli, ja siltä se tuntui syyskuun jaksoa lukuun ottamatta. Itse asiassa kauden 21 häviöstä hävisimme 11 niistä ainoastaan yhdellä maalilla. Muut joukkueet pelasivat noin 5 tasapeliä, kun taas meillä oli vain yksi tasapeli.
Yleisöstä on kuultu, että meidän pitäisi ampua enemmän, mutta jos katsoo otteluiden kokonaislaukauksia, ne eivät heijasta pisteitä eivätkä tehtyjä maaleja. Useimmiten häviävällä joukkueella on luultavasti vähemmän laukauksia, ja näin on meilläkin. Aina voi kuitenkin yrittää puolesta kentästä jos haluaa tehdä ”tilastoista hienompia”. Tähän voidaan lisätä, että ottelutilastot puuttuvat kahdesta ottelusta (SJK ja Jaro vieraspelit).
Yhteensä saimme vain 16 pistettä, mutta löytyykö meiltä pelaajia, jotka olivat kentällä kaikissa otteluissa joista saimme pisteitä? Näissä otteluissa pelasi itse asiassa kuusi pelaajaa: Frans Grönlund, Daniel Enqvist, Kasperi Nevä, Yooni Muse, Olli Hakanpää ja John Adolfsson. Muuten pelaajamme ovat jakaneet peliajan seuraavasti:
Näin peliaika on jaettu omien kasvattien, suomalaisten sekä ulkomaisten pelaajien kesken. Meillä on siis ollut keskimäärin 1,5 Piffen-pelaajaa kentällä ottelua kohden. Jos lasketaan Palloliiton laskentatavan mukaan kotikasvattuille eli alle 20-vuotiaille pelaajille, jotka ovat edustaneet seuraa kolme vuotta, prosenttiosuus nousee 13 %:sta yli 30 %! Jos katsotaan kuinka monta juniori-ikäistä pelaajaa meillä oli kentällä, niin minuutit ovat 4454 ja prosentti on 16,8 % eli vajaat 2 per ottelu.
Meillä oli kotimaassa koulutettuja pelaajia kentällä yli 94-prosenttisesti peliminuuteilla mitattuna, tämä merkitsi sitä että olimme Ykkösen parhaita tässä kategoriassa ja saimme siitä 5000 euron palkinnon Palloliitolta. Toiseksi sijoittunut TPS nousi 86,6 prosenttiin ja MP 84,8 prosenttiin. Sarjan keskiarvo oli 76,7 %.
Teimme siis keskimäärin 1,19 maalia vähemmän kuin vastustajat per peli, eli GDG (Goal Difference per game). Kaikki minuutit pelanneen pelaajan GDG:ssä olisi silloin -1,19, ja Yoonis on silloin melko lähellä sitä, mutta hieman parempi -1,08:lla. Mutta ketkä pelaajistamme ovat paremmassa GDG:ssä?
-0,43 Ville Pirhonen
-0,58 Benjamin Heikkinen
-0,78 Akim Sairinen
-0,79 Niklas Rantanen
-0,86 Olli Hakanpää
Nämä tilastot tukevat yleistä näkemystä että oli sääli kun Benjamin ja Akim jättivät meidät heinäkuussa. Nickelle aiheutunut loukkaantuminen oli myös erittäin valitettavaa tästä näkökulmasta.
Tämä oli kausi, joka tuloksista huolimatta oli mukavaa kokea, varsinkin kaksi TPS-ottelua. Erityinen kiitos kuuluu henkilökunnalle ja pelaajille, jotka koko kauden aikana onnistuivat pitämään yllä hienoa työmoraalia ja huumoria kaikesta kauden aikana tapahtuneesta turbulenssista huolimatta. Iso kiitos myös kaikille seuran jäsenille, jotka osallistuivat tekemään otteluiden ympärillä tapahtumista täydellisiä. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, kiitos tukijoillemme ja faneillemme. Mitä en jää kaipaamaan, on 12 tuntia bussissa matkafirmasta huolimatta… Yhteensä bussilla tuli matkustettua 7450 km.
Tässä on sitten täydellinen kohta kauden 2022 lopettamiseksi. Päätämme sen täydellisellä kuvalla siitä, miltä pelijärjestelmä näyttää jatkossa:
